Data-analyysin väärinkäyttöä vastaan pelaa kriittinen ihmisjärki

Kansan syvien rivien keskuudessa ilmennyt herääminen tietoisuuteen tietosuojasta, tai pikemminkin sen puutteesta, tulee hyvään aikaan – kaikki paha on jo tapahtunut – massadataa on käytetty ties mihin epäeettiseen tarkoitukseen.
Kuohunnan keskiössä olleen Facebookin ohella myös Google on syynissä. Olen nyt käynyt läpi erilaisia sekavahkoja oheistuksia, joissa neuvotaan tekemään yhtä ja toista ettei vuotaisi nettiin omiaan.
Mielestäni tämä Chrome-selaimen säätö riittäisi:
Asetukset-> Hakuasetukset->Lisäasetukset, ja kohta ”Jätä taustaohjelmat käyntiin, kun Google Chrome suljetaan” napsaistaan poispäältä. Tämä on tärkeä säätö varsinkin jos ja kun selainta käytetään televisiossa.
Data-analytiikkaa voisi luonnehtia suomalaiskansallisella alkujaan tulta tarkoittaneella fraasilla: hyvä renki mutta huono isäntä.
Facebookin dataa analysoimaan kehitetty työkalu, jonka haulla kaivetaan esiin vaikkapa ”kaikki pelokkaat introvertit” heihin vaikuttamista varten, on todellisuutta. Miljardien ihmisten dataa analysoiva ihmishakukone etsii haaviinsa tietyntyyppisiä henkilöitä ja myy näin luodun avatarien galleriansa mainonnansuunnittelijoille. Läpinäkyvyyden puuttuessa homma haiskahtaa salakähmäiseltä.
Avoimesti toimien tapaus Cambridge Analytica olisi ohitettu olankohautuksella.
Sen taustalla yhdistyi koodauksen intohimo ja kognitiotieteet, vaikka olisi ehkä tarvittu myös juridiikan taitoja.
Muuan koodaustaitoinen psykologi Aleksandr Kogan mielsi itsensä poikkitieteelliseksi uusien urien aukojaksi, jos nyt ei aivan neroksi.
Hänen vuonna 2014 suunnittelemansa luomus This is your digital life -algoritmi analysoi massadataa isotehoisessa palvelinympäristössä. Tässä voi havaita jotain mengelmäistä, sillä virtuaaliset kaksoisolentomme tietävät muun muassa seksuaalisen suuntautumisemme, jos emme satu olemaan siitä itse perillä.
Jos taas tuntee tuon logiikan, voi Facebookissa häiritä systeemiä.
Teemme sen niin, että tykkäämme huviksemme esimerkiksi kosmetiikkamerkki MAC:stä, joka tiemmä korreloi käyttäjän homoseksuaalisen taipumuksen kanssa.
Koganin ohjelma päätyi Cambridge Analytica -yritykselle vuonna 2014 tunnetuin seurauksin. Oli tästä puhuttu, mutta varsinainen ”savuava ase” eli todisteet härskistä dataseulonnasta, puuttuivat pitkään.
Koodaustaitoinen psykologimme Kogan taas itse käyttäytyy kuin Novichok-ryhmään kuuluvan A-230-nimisen aseen kehittäjä, kemisti Vil Mirzayanov, 83, joka ei pahimmissa painajaisissaankaan voinut kuvitella, että hänen luomaansa myrkkyä käytetään salamurhassa. Novichok, jolla iskettiin maaliskuussa Lontoossa, kehitettiin harmittomista ainesosista.
Tosi asiassa myös Aleksandr Kogan tajusi mitä teki ja lähestyi itse ideoineen vaalikampanjointia suunnitelleita yrityksiä.
Nyt kun käry kävi, koodia ja sen voimaa näemmä väheksytään. Tosi asiassa Koganin algoritmeilla saavutettava analyyttisyys oli viety huippuunsa ja se toimii henkisenä aseena manipuloitavissa olevia ihmisiä varten.
Tämä algoritmi ei haahuile, se on koodattu verifioimaan itse itseään ja laskemaan tiukkoja todennäköisyyksiä taipumusluokittelujensa perusteeksi.
Kun suoritin vanhamallista sosiaalipsykologiaa tajusin, että vain verrattain vähäinen osa meistä ihmisistä on oikeasti manipuloimattomia, siis manipuloinnille immuuneja. Tämä ilmeni Muzafer Sherifin, John Darleyn, Bibb Latanén ja Stanley Milgramin amerikkalaistutkimuksista, jotka ahmin. Kokeet nimettiinkin pian julmiksi ja epäeettisiksi. Ja olivathan monet kokeet rankkoja, varsinkin kuuluisa Milgramin koe: 75-80 % prosenttia meistä alistuu mihin tahansa hirmutekoon autoritäärisen paineen alla.
Facebookissa toimivia manipulointiyrityksiä vastaan kestävä ratkaisu piilee inhimillisessä resurssissa. Jos ihmiset oppivat ajattelemaan omilla aivoillaan, niihin ei pure mikään huuhaa eivätkä ihmiset paljasta paljon mitään arkaa itsestään, ja vaikka paljastaisivat, manipulointi niillä tiedoin on mahdotonta.
Luottamus ihmisjärkeen on palautettava. Se tekee tyhjäksi kaiken maailman propagandistiset vaikutusyritykset. Ne ampuvat ohi maalin.
Iskostamisen asemesta taas vapaa keskustelu ja mittelö on jotain aivan muuta. Graafisessa internetissä kuohahti vuosina 1996-1997. Se dialogi ja sananmahti oli monella tavalla voimauttavaa ja mukana olleille ikimuistoista. Saatoimme häviön hetkellä todeta, että vahvin argumentti voittaa ja korjata omaa ajattelua paremman tiedon/näkemyksen pohjalta.
