Vanhanaikaista hypetystä gigabittien ihanuudesta

Kuuletteko? Maailmanvalloitukseen sorvattu Wifi 6 –standardi siinä murahtelee lähtökuopissaan.
Mikä ihmeen hype?
Tekninen hype = joko ylisanainen mainonta, tehomarkkinointi, mielikuva, mainostemppu tai julkisuuskohu. Jostain sellaisesta tässä lie kyse. Lisäisinpä vielä määreen: apinoiva epäanalyyttinen vouhotus asioista, joista joku auktoriteetti on alkanut intoilla. Perästätulijat monistavat sanomaa kuin joku sopulilauma.
Kritiikitön Wifi 6:n standardin esittely, muiden mukana Techspot, Cnet ja PCWorld artikkeleissaan vaahtoavat kaistanopeudesta. Messuesittelyt näemmä ovat menneet läpi melkein sellaisinaan.
Uuden tekniikan ykkösvalttina on nopeus. Wifi 6:ssa datavirta yltää enimmillään 9,6 gigabittiin sekunnissa verrattuna nykyisen Wifin 3,5 gigabittiin. Gigabittejä riittää, vaikka lampaat niitä söisivät.
Onko kaikki nyt paremmin?
Kaikkea kaunista esitellään, kuinka ”pullonkaulat” ovat poistuneet wifi-tekniikasta. Esineiden internet vain ei tarvitse lisää nopeutta, lukuunottamatta joitakin verkotettuja peliympäristöjä. IoT tarvitsee julmetun paljon parempaa tietoturvaa.
Sensorit eivät tarvitse enempää kaistaa, eivät edes tavan katselulaitteet. Kaista ja nopeus eivät millään tavalla korjaa sensorien häiriöherkkyyttä ja haavoittuvuutta, päinvastoin.
Viime syksynä markkinoille tulleella Wifi 6 -reitittimellä huippunopeus 2,4 gigahertsin taajuudella hipoo 1150 megabittiä sekunnissa. (Huom. viiden gigahertsin kaistaleveydellä data siirtyy peräti 4 804 megabitin sekuntivauhdilla.) En keksi viiden gigahertsin kaistalle käyttöä – ehkä kuitenkin joidenkin kuviteltavissa olevien ”elävien” 3D-hologrammien kanssa spesifikaatio vielä realisoituu.
Uutuuden kantamaa voidaan kasvattaa päätä huimaaviin lukemiin jakamalla reitittimen kanavia useampaan alakanavaan. Esim. Asus RT-AX88U on varustettu yhdellä wlan-portilla ja kahdeksalla lan-portilla sekä kahdella usb 3.1 -portilla.
Target Wake Time (TWT) –tekniikka taas voi parantaa akkukestoa yhteensopivissa laitteissa. Mutta tämäkään etu ei ole tilastollisesti merkitsevä. Langattoman reitittimen avulla luotu lähiverkko on yhä kaikki altis häiriöille, sillä siirtoteho ehkä vain boostaa häiriöitä. Mesh-verkkojärjestelmä, joka koostuu useasta yhteen liitettävästä tukiasemasta, saattaa vaikeuttaa olennaisesti vikadiagnostiikkaa. Mesh-tekniikan helmi on kuitenkin automatiikkajuuri, jonka ansiosta verkkoliikenne ohjautuu nopeimmalle saatavilla olevalle taajuusalueelle ja vähimmän rasitetulle reitityskanavalle.
Silti minä sanon teille, että 128 bittinen Lora ei tarvitse hypen lupaamia gigabittejä, se tekee työnsä turvallisesti ja varmatoimisesti.
868MHz:n taajuudella toimiva LoRa Mesh -radiomoduuli on korkean suorituskyvyn, pienitehoisen, pitkän kantaman mikroteho-RF-moduuli, joka käyttää hajautettua ad-hoc-verkkoviestintätapaa. Se on esimerkki siitä, mihin suuntaan tässä olisi liikuttava. Dataketjun mittainen salausavain ratkaisee dataturvan ongelmat itsestään (Lora1.1-versiosta lähtien), kantaa kilometrejä, eikä suhteellisesti arvioiden kuluta paljon virtaa.

